• Silloin joskus landella

    Jessica Aro ja Minä eli kertomuksia rakkaudesta... VOL2 "viimeiseen spermatippaan saakka" (remix)

     

     

    "Ihminen ei voi elää ilman rakkautta!"

     

    Tämä on tarinani kun kohtasin maankuulun toimittajan Jessica Aron.

     

    Jessikka on paikkansa mediassa lunastanut joten suotakoon

    tämä huomio hänelle!

     

    Tulen aina muistamaan hauraan naisen joka oli sortunut huumeisiin

    ja myi itseään Helsingin tunnetuilla seksikaduilla.

     

    Hän ansaitsi ylimääräistä tuloa myymällä kehoaan...

     

    prostituoituna hän tarvisi aina vaan lisää kovaa huumetta
     

    Hänen oli paha olla. Sielusta oli jäljellä enää kuoret.

     

    Kuitenkin pieni avuton tyttö ja eksyksissä itsensä kanssa valloitti sydämeni

    pientä luomoutuneena katsoen minä mietin.

     

    Hän tarttui hihaani tarjoten yhdyntää takaapäin porttikongissa viidenkympin hintaan!

     

    Elokuvan ammattilainen kun olen niin päätin auttaa häntä...

     

    Tein hänelle tarjouksen se tarjous oli varmasti yksi elämänsä parhaimpia tarjouksia nimittäin kadulta Castingiin.

     

    Tarjous todellakin sillä löydän hänenlaisiaan kadulta joka päivä!

     

    Hän antautui ja minä annoin. Jokaisesta kuvakulmasta usean päivän ajan. Katsoen syvälle silmiini hän anellen 

     

    "tukista minä isällisesti rakas"

     

    ja minä pidin kiinni... viimeiseen spermatippaan saakka ja syväkurkkuna

    hän otti kaiken.

     

    Viimein lähetyssaarnaajassa koin fiiliksiä jotka olivat olleet läsnä elämässäni kuin isäntäänsä seuraava koira.

     

    Tunsin rakkauden aidon sellaisen vasta 18-vuotiaana ensirakkauteni

    kohde oli mies enkä häpeä sitä.

     

    Vaikka olin äheltänyt poikien kanssa painimatolla koko

    nuoruuteni ja vääpelikin vain hymyili posket punaisina

    antaessaan minulle vapautuksen varusmiespalveluksesta

    4 kuukauden jälkeen seksuaalisen poikkeavuuteni johdosta...

     

    se tunne silloin 18 vuotiaana se oli jotain sanoin kuvaamatonta.

     

    Ne sellaiset tuntemukset olin kätkenyt vakan alle...!

     

    erilaisuus on rikkautta mutta pienellä paikkakunnalla ei ollut

    salaisuuksia ja erityisesti jos olisin kehuskellut kavereilleni intissä

    mitä tein "iso vaalee Gay by Kouvolan" kanssa olisin

    ollut hetkessä leimattu.

     

    Poikapaini auttoi minut pääsemään nuoruuden murroksesta

    yli ja löytämään seksuaalisen itseni homolle se oli jotain

    muuta kuin märkänä heräämisiä sängystä ensimmäisiin

    yöerektioihin.

     

    Aivan jotain muuta!

     

    Mutta takaisin Jessikkaan... miksi olin hänelle silloin

    julma ja hylkäsin hänet satojen muiden koekuvattavien

    joukkoon. Siksi koska hän ylinäytteli ja ei istunut rooliin.

     

    Kaiken lisäksi hän otti todesta fantasian jonka olin

    luonut kuvauksen ylle...

     

    fantasia kuvitteellisesta rakkaudesta johon hölmö pieni sydän uskoi!

     

    Nyt vuosien jälkeen näen hänet vihdoin esillä,

    nimittäin MV-lehden hänelle suoman mainoksen

    ansiosta hänet tiedetään ei muuten.

     

    Ilokseni havaitsen että hän on eheytynyt. Vai onko?

    Sadut idän trolleista tuo mieleen ainoastaan tuhannen

    ja yhden yön tarinat!

     

    Silloin joskus Jessikka kertoi että hän rakastaa

    kameroita.

     

    Nyt jälkeenpäin mietin miksi olin silloin kerran kyyninen

    ja kylmä hänelle...

     

    Hänellä olisi ollut mahdollisuus, mahdollisuus maailmalle :)

     

    Ja minä olisin voinut ajatella toisin. Inhimillisin tuntein.
     

    Tänään hänelle on sävelletty jopa oma nimikkobiisikin Sinulle Jessica Aro!

     
    Kaikkea hyvää Jessica Aro maailma elää ja ainakin yksi muistaa :)